Kivennäiset

Natriumia ja kloridia erittyy ruoansulatuskanavaan syljen, haimanesteen ja suoliston erityksen seurauksena. Jopa 99 % näistä imeytyy umpi-paksusuolesta. Ruoansulatuskanava ei osallistu näiden erittämiseen. Kaikki rehusta saatava ylimääräinen natrium ja kloridi erittyy virtsan mukana. Rehun kalium imeytyy ohutsuolesta (65-70%). Paksusuolessa kaliumia voi sekä imeytyä tai sitä voi erittyä verenkierrosta ruoansulatuskanavaan.

Kalsium imeytyy ohutsuolesta. Imeytymisen tehokkuuteen vaikuttaa elimistön kalsiumin tarve. Imeytyminen tehostuu, kun kalsiumin tarve on suuri, kuten imetyksen aikana tai kasvavilla hevosilla, jotka tarvitsevat runsaasti kalsiumia luuston mineralisaatioon. D-vitamiini tehostaa kalsiumin imeytymistä ja imeytyminen on heikkoa, kun D-vitamiinista on puutetta.

Magnesiumin aineenvaihdunta ei ole yhtä tarkkaan säädeltyä kuin kalsiumaineenvaihdunta. Magnesium imeytyy enemmän tai vähemmän suhteessa rehun sisältämään magnesiumiin. Ylimääräinen magnesium erittyy virtsan mukana.

Fosforia erittyy ruoansulatuskanavaan syljen ja muiden ruoansulatuskanavan nesteiden mukana. Karkearehuvaltaisilla dieeteillä ruoansulatuskanavaan erittyvän fosforin määrä voi olla rehusta saatavan fosforin määrää suurempi. Näissä tilanteissa umpi-paksusuolesta tapahtuu fosforin imeytymistä. Vähän kuitua sisältävillä rehustuksilla fosforin erittyminen ruoansulatuskanavaan on vähäisempää ja fosfori imeytyy ohutsuolesta. Kalsium imeytyy ainoastaan ohutsuolesta, kun fosfori puolestaan voi imeytyä sekä ohutsuolesta että umpi-paksusuolesta. Liiallinen fosforin saanti kalsiumin saantiin nähden heikentää kalsiumin imeytymistä ohutsuolesta ja voi aiheuttaa kalsiumin puutoksen. Kalsiumin määrä rehussa vaikuttaa vähemmän fosforiin.