Suuontelo

Hevosen huulet ovat vahvat, herkät ja liikkuvaiset. Hevonen katkaisee ruohon ja muun kasvuston etuhampaillaan; huulia ja kieltä käytetään rehun keräämiseen ja nielemiseen. Hevoset ovat tarkkoja laiduntajia ja pystyvät välttämään heikommin maistuvia ja sulamattomia kasveja. Suussa oleva rehu jauhetaan isojen poskihampaiden avulla (premolaarit ja molaarit). Hevonen pureskelee rehua suussaan yhdellä puolella kerrallaan; isot hevoset pureskelevat 60-80 kertaa minuutissa. Syömiseen käytetty aika vaihtelee huomattavasti rehun rakenteen mukaan. Ponit yleensä käyttävät syömiseen enemmän aikaa kuin isot hevoset. Kauran ja pelletöidyn väkirehun syömiseen kuluu aikaa noin 10 minuuttia/1 kg  ja 1 kg heinää syödään 40-50 minuutissa. Syöntinopeudessa on kuitenkin runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Taulukko 2 sisältää arvioita eri tyyppisten rehujen syömiseen kuluvasta ajasta. Jos rehu syödään liian nopeasti, saattaa hevonen kehittää huonoja tapoja, kuten ylimääräistä nuolemista, imppaamista ja kielenpyöritystä.

Erilaisten rehujen syömiseen kulutettu aika (minuuttia/kg rehua) 

Yleisesti suositellaan, että hevonen saa karkearehua (heinä, säilöheinä tai olki) vähintään 0.5 kg kuiva-ainetta/ 100 kg elopainoa. Tavallisesti rehustus sisältää enemmän karkearehua kuin tämä minimisuositus. Hevonen pureskee ylä- ja alaposkihampaillaan jauhaen rehun noin 2 mm halkaisijaltaan oleviksi 1-4 mm:n pituisiksi partikkeleiksi. Tuore, nuori ruoho on mehukkaampaa ja se voidaan niellä ennenkuin rehupartikkeli on saavuttanut näin pienen koon. Perusteellinen kuitupitoisten rehujen jauhaminen on oleellista rehusulan kulkeutumiselle ruoansulatuskanavan läpi. Alle 2 cm pituisiksi pilkotut karkearehupartikkelit saattavat jäädä liian vähälle pureskelulle ja tämä voi aiheuttaa ähkyä.
Jyvien tai väkirehujen pureskelu ei yleensä ole ongelma hevoselle, jolla on normaalit hampaat. On suositeltavaa tarkastaa ja tarvittaessa raspata hampaat kahdesti vuodessa, jotta voidaan estää mahdollisesti poskien limakalvoja (yläleuka) ja kieltä (alaleuka) vaurioittavien ulkonevien reunojen muodostuminen. Nuorilla hevosilla voi olla tilapäisiä pureskeluongelmia maitohampaiden vaihtuessa pysyviksi hampaiksi. Huonokuntoiset hampaat vähentävät rehunkulutusta, pureskelunopeutta ja heikentävät rehunsulatusta. Alla olevassa taulukossa on esitetty hampaiden vaihtuminen eri ikäkausina.

Ikä, jolloin hammas lähtee tai vaihtuu:

Premolaarit (P) ja molaarit (M) ovat poskihampaita, joita pitää raspata. Insisiivit (I) ovat etuhampaita.